Beauties and the Beach

Kuten Culver City kakkoselta, jonka nimi ei meille koskaan selvinnyt, odottaa saattaa, suunnitellun San Diegon biitsipäivämme aamu alkoi erittäin harmaana. Ankeutta lisäsi, kun päästyämme ravintolasaliin ilmeni, että respan setä oli valehdellut meille aamiaisajan. Ruokaa ei enää ollut tarjolla. Jouduimme turvautumaan vastapäisen Denny'sin tarjontaan, jonka annosten terveysvaikutukset lähentelivät välitöntä sydänkohtausta. Voiko lomapäivä enää ihanammin alkaa.

Johtuen Kalifornian rannikon vaihtelevista sääoloista olimme jo aikaisemmin päättäneet, että piitsipäivänä rannalle mennään säästä riippumatta. Koska tuuli oli rannikolla hyinen, luistimme kuitenkin yhteisestä sopimuksestamme ja päätimme lähteä Culver City kakkosesta kohti San Diegon pakollisia nähtävyyksiä. Taivas kuitenkin kirkastui, ja teimme laillisen U-käännöksen San Diegon biitseille. Ennen kuin sopiva biitsi löytyi, sää ehti vaihtua aurinkoisesta pilviseen ja taas aurinkoiseen useamman kerran. Usko ja toivo onnistuneesta biitsipäivästä sahasi samaan tahtiin.

Päästyämme biitsille San Diego korvasi huonosti nukutun yön upealla biitsipäivällä. Aurinko paistoi täydeltä terältä, hiekka oli pehmeää ja aallot hurjat eikä surffaripoikien vartaloissakaan ollut valittamista. Lisäksi näimme ihan oikeita delfiinejä (tai muita otuksia, joilla on vastaava evä). Päivä kului rattoisasti vesi-, hiekka ja rantaleikeissä.

Hiekkaleikkejä Mission Beachillä.

Päivikki, Hespe ja kaksi tuntemattomaksi jäänyttä miestä rantaleikeissä.

Vesileikeissä Mission Beachin hurjissa tyrskyissä.

Ennen matkaan lähtöämme San Diego oli saanut kehuja erityisesti Coronadosta, jonne vie bumeranginmuotoinen silta. Ennen nukkumaanmenoa meitä odotti vielä ajo mahdollisimman pitkälle kohti Vegasia. Tästä huolimatta annoimme Coronadolle mahdollisuuden, jonka se osin lunasti. Tänne tullaan uudestaan, kun ollaan kymmenkertaistettu elintaso Las Vegasissa.

Melkein auringonlasku Coronadossa.

Tupun ja Päivikin taustalla San Diegon skyline.

Yötä vasten suoritimme San Diego - Las Vegas -taipaleesta ensimmäisen etapin ja päädyimme yöpymään Victorvillessä. Victorvillen majapaikkamme oli kaikkien sarjamurhaajamotellien äiti. Sarjamurhaajan työskentelyä oli helpotettu seinän kokoisella heppoisalla ikkunalla, josta aukeni maisema freewaylle. Äänenvaimennuksen puolesta fiilis oli, että edes ikkunalasia ei ollut.

Päivän opetukset:
- Jos alakerrassa pauhaa liveräp, mene bileisiin, sillä heräät joka tapauksessa krapulaisen oloisena.
- Älä mene Coronadossa ruokakauppaan. Sieltä ei saa light cokista eikä mässyä.
- Jos haluat hauskat pandasilmät, pidä isoja aurinkolaseja biitsillä koko päivä. Vesileikit tehostavat vaikutusta.