Paluu Culver Cityyn

Neljän päivän tauon jälkeen löysimme itsemme tänään taas Culver Citystä, joka oli tällä kertaa vielä harmaampi kuin viime vierailullamme. Culver City depressiomme palasi entistä syvempänä ja ainoa hyväksi havaittu hoitomuoto siihen on shoppailu, johon onkin turvauduttava heti ensi tilassa.

Päivä alkoi kuitenkin optimistisissa tunnelmissa. Aamiaisella aurinko paistoi täydeltä terältä, mikä sopi suunniteltuun biitsipäiväämme erinomaisesti. Aamiaisen aikana pilviä alkoi kerääntyä taivaalle, ja rantaan päästyämme muutimme suunnitelmat myös viiltävästä viimasta johtuen urheilupainotteisemmiksi: vuokrasimme sähköfillarit. Ensimmäisten polkaisujen jälkeen pilvet väistyivät ja aurinko alkoi porottaa. Mikäs siinä oli pyöräillessä ja mielialakin oli hilpeä edessä odottavien rantaleikkien ansiosta.

Life guard.

Hermosa Beachin rantabulevardi.

Poljimme Hermosa Beachiltä kohti Venice ja Santa Monica Beachejä. Ohitimme myös Marina Del Reyn, jossa luulimme polkeneemme aikakoneella suoraan eläkeikään, sillä kaikki muut paikalla olijat olivat ohittaneet jo parhaat fillarointivuotensa.

Välittämättä ikääntyneestä seurasta pidimme tankkaustauon. Aurinko porotti lupaavasti koko lounaan ajan ja jatkoimme täysin vatsoin kohti edessä olevaa Venice Beachia. Taivaalle kerääntyi muutama pilvenhattara, mutta mitäpä niistä, olihan säätiedotuksissa luvattu puolipilvistä säätä, ja ilma oli edelleen erittäin lämmin. Emme kuitenkaan päässeet montaa sataa jalkaa eteenpäin, kun sankka sumu ilmaantui kuin tyhjästä. Sumussa oli erittäin kylmä ja huono näkyvyys. Turvauduimme kuuluisaan suomalaiseen sisuun ja jatkoimme optimistisesti polkemista kohti Venice Beachiä. Jälleennäkemisen riemu ei ollut suuri, kun sumun keskeltä ilmaantuvat kyltit ilmoittivat meidän olevan Culver Cityssä. Kaikkien Losissa ajettujen mailien jälkeen olimme fillaroineet alkupisteeseen.

Kun pääsimme Venice Beachille, biitsi oli kadonnut sumuverhoon. Olimme jäässä ja ikävöimme Herttaa.

Sumuun kadonnut pier Venice Beachillä.

Patriootti päiväkävelyllä.

Kietouduimme kaikkiin liikeneviin tekstiileihin pyyhkeistä nenäliinoihin ja lähdimme hyiselle taivallukselle kohti Hermosa Beachiä, jolla Hertta ja pyörävuokran pantiksi jätetty omaisuus odotti. Tässä vaiheessa urheilullisimmatkin sankarit turvautuivat fillarin sähköön ja teimme epävirallisen sähköfillaroinnin ennätyksen kymmenellä maililla. Saapuessamme kohti päämäärää sumuverho repeili ja odotimme vihdoinkin pääsevämme leikkimään lämpimään hiekkaan. Hermosa Beachillä ei kuitenkaan enää ollut kovin lämmin, sillä illan tullen lämpötila rannikolla laskee, ja luovuimme ajatuksesta hiekkaleikeistä. Ei tullut siis tästäkään biitsipäivää.

Hermosa Beach.

Tyrskyjä Hermosa Beachillä.

Paikallisia kesämökkejä.

Yöksi hurautimme Anaheimiin Krispy Kreamin kautta. Näitä donitseja olikin kaivattu koko matkan ajan.

Päivän opetukset:
- Culver Cityssä ei koskaan paista.
- Puolipilvisyyden määritelmä ei ole universaali. Kaliforniassa se ilmeisesti tarkoittaa sitä, että puolet päivästä taivas on täysin pilvetön ja puolet päivästä sankassa sumu- ja pilviverhossa. Keskimäärin on siis puolipilvistä.
- Älä luule kehtaavasi ostaa vain yhtä donitsia Krispy Kreamista, sillä saat sen ilmaiseksi.