tiistai 21. syyskuuta 2010

Tulta Arizonassa

Aamulla hyvästelimme The Miragen pehmeät vuoteet omat akut latautuneita ja sähkölaitteiden akut tyhjinä. Kahdentoista sentin voittorahamme tuhlasimme outletissa, ja Hertta alkaa olla ääriään myöten täysi. Tavaroiden siirto Hertasta sarjamurhaajamotelliin ja takaisin ei enää sujukaan totutulla rutiinilla, sillä nyt tarvitsemme useamman tavaroiden kantokerran.

Aloitimme taipaleemme kohti Grand Canyonia. Matkalla ohitimme Nevadan ja Arizonan rajalla Hoover Dam -padon, joka oli valtavuudessaan keskellä vuoria hämmentävä.

Tästä alkoi kolmannen osavaltion valloitus.

Hoover Dam -silta samannimisellä padolla.
Nähtyämme Arizonan erämaata ymmärsimme, että hehkutimme turhaan Victorvillen ja Las Vegasin välisen matkan maisemia. Pimeyden laskeuduttua taivalsimme kuu oppaanamme kohti Williamsia, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä. Olemme niin erämaassa, että ajoaikaamme muut tienkäyttäjät olivat poikkeuksetta rekkoja.

Auringonlaskua Arizonan erämaassa on turha yrittää kuvata sanoin.
Huolimatta tien varsilla keltaisissa kolmiokylteissä mainostetuista peuroista ja antiloopeista emme pimeältä nähneet kuin tien pientareella kissankokoisen otuksen sekä raadon, joka muistutti valtavaa koiraa. Koska emme tutkineet otuksia tarkemmin, jäi tarkempi lajiluokitus epäselväksi. Puhvelitkin on vielä näkemättä.

Matka taittuessa kerroimme kummitusjuttuja. Kohtalo ivasi meitä, sillä matkamme sai oikeasti kummallisen käänteen, kun määränpäähän oli enää 1,2 mailia matkaa. Koko tienoo oli savun peitossa. Aavemaiseksi maisema ja tunnelma muuttui, kun olimme jo miltei hotelillamme. Savuisesta maisemasta erottui metsä ja metsän keskellä siellä täällä olevia tulia ja palavia puita. Erämaassa keskellä ei mitään Päivikki ja Hespe heittäytyivät hysteerisiksi mielikuvituksen laukatessa metsäpalosta mystisiin rituaaleihin ja satanistituhopolttajiin. Päivikki ja Hespe olivat U-käännöksen kannalla, mutta Tupu kylmähermoisesti vaati, että käymme ainakin respassa tiedustelemassa palojen todellista luonnetta. Respan puolalaisrouva ilmoittikin iloisesti huonolla englannillaan, että ei ole syytä huoleen, sillä kyse ei ole tulipalosta vaan kontrolloidusta jokavuotisesta metsän hoitotoimenpiteestä. Täällä nyt istumme savunhajuisessa non-smoking huoneessamme ja toivomme, että palo myös jatkuu kontrolloituna. Olemme tutustuneet tarkoin huoneen "In case of fire" -ohjeisiin, mutta emme ole varmoja, missä vaiheessa tämänhetkinen fire muuttuu ohjeiden tarkoittamaksi fireksi. Myös ostostemme evakuointisuunnitelma on auki, sillä emme tosiaan millään selviä yhdellä kannolla edes hätätilanteessa.

Jos luette tätä bloggausta, olemme selvinneet hengissä yöstä tulipalon ja savun keskellä.

Päivän opetukset:
- Ei se olisi täällä töissä, jos se ymmärtäisi englantia.
- Jos haluat tehdä kylmähermoisen sisääntulon hotelliin, älä kerro kummitusjuttuja kuunvalossa erämaassa.
- Tuli ei välttämättä ole tulipalo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti