Aloitimme taipaleemme kohti Grand Canyonia. Matkalla ohitimme Nevadan ja Arizonan rajalla Hoover Dam -padon, joka oli valtavuudessaan keskellä vuoria hämmentävä.
Tästä alkoi kolmannen osavaltion valloitus. |
Hoover Dam -silta samannimisellä padolla. |
Auringonlaskua Arizonan erämaassa on turha yrittää kuvata sanoin. |
Matka taittuessa kerroimme kummitusjuttuja. Kohtalo ivasi meitä, sillä matkamme sai oikeasti kummallisen käänteen, kun määränpäähän oli enää 1,2 mailia matkaa. Koko tienoo oli savun peitossa. Aavemaiseksi maisema ja tunnelma muuttui, kun olimme jo miltei hotelillamme. Savuisesta maisemasta erottui metsä ja metsän keskellä siellä täällä olevia tulia ja palavia puita. Erämaassa keskellä ei mitään Päivikki ja Hespe heittäytyivät hysteerisiksi mielikuvituksen laukatessa metsäpalosta mystisiin rituaaleihin ja satanistituhopolttajiin. Päivikki ja Hespe olivat U-käännöksen kannalla, mutta Tupu kylmähermoisesti vaati, että käymme ainakin respassa tiedustelemassa palojen todellista luonnetta. Respan puolalaisrouva ilmoittikin iloisesti huonolla englannillaan, että ei ole syytä huoleen, sillä kyse ei ole tulipalosta vaan kontrolloidusta jokavuotisesta metsän hoitotoimenpiteestä. Täällä nyt istumme savunhajuisessa non-smoking huoneessamme ja toivomme, että palo myös jatkuu kontrolloituna. Olemme tutustuneet tarkoin huoneen "In case of fire" -ohjeisiin, mutta emme ole varmoja, missä vaiheessa tämänhetkinen fire muuttuu ohjeiden tarkoittamaksi fireksi. Myös ostostemme evakuointisuunnitelma on auki, sillä emme tosiaan millään selviä yhdellä kannolla edes hätätilanteessa.
Jos luette tätä bloggausta, olemme selvinneet hengissä yöstä tulipalon ja savun keskellä.
Päivän opetukset:
- Ei se olisi täällä töissä, jos se ymmärtäisi englantia.
- Jos haluat tehdä kylmähermoisen sisääntulon hotelliin, älä kerro kummitusjuttuja kuunvalossa erämaassa.
- Tuli ei välttämättä ole tulipalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti