Viva Las Vegas!

Victorvillen freewayn varressa nukuttu yö painoi aamulla rankasti. Uni oli keskeytynyt useaan otteeseen johtuen muun muassa liikenteen melusta, matkaa jatkavien rekkamiesten huudoista toisilleen ja autojen varashälyttimistä. Kasattuamme tavaramme jälleen kerran Herttaan, mikä muuten sujuu jo huomattavalla rutiinilla, matkamme kohti Vegasia jatkui liki kahdensadan mailin aavikkorallilla. Maisemat olivat huikeat ja niitä olikin ilo ihailla lähes sadassa fahrenhaitissa, kun Hertan ilmastointi pelasi ja pahin liikennesuma Losista ja San Diegosta synnin syntysijoille Vegasiin oli ohi lauantaiaamuun mennessä. Olimme syöttäneet Hertan hyvin ja varanneet matkaan paljon vettä sekä omiimme että Hertan tarpeisiin.

Aavikolla tulee helposti jano.

Vuoria jossain Death Valleyn tuntumassa.

Entrée Vegasin Stripille ei sujunut vastaavalla tyylillä kuin LA:ssa. Vaikka etukäteen oli hyvin odotettua, että ratissa olevan Hespen pelihousuista ei ole Vegasiin saavuttaessa mitään jäljellä,Tupu yllätti Vegasissa heiluttelemalla keskaria kanssa-autoilijoille kakkoskuskin paikalta. Ylipäänsä matkanteosta on sanottava, että liikenteessä kiihtyy ennemmin tai myöhemmin kaikki muut paitsi Hertta, jolla on vaikeuksia etenkin ylämäissä aavikon paahtavassa helteessä.

Ensi näkemältä huoneemme The Miragen 16. kerroksessa vaikutti oikein mukavalta kodilta seuraavaksi kahdeksi yöksi. Vähitellen meille kuitenkin selvisi, että joko huoneessamme on kirottu sähkömagneettikenttä, joka tyhjentää kaikki patterit, tai vaihtoehtoisesti Vegasin ylläpito vie niin paljon sähköä, että sitä ei vain yksinkertaisesti riitä kaikille. Ensimmäisenä reistasi safety, jota emme saaneet toimimaan. Front desk yhdisti Securityyn, josta kahden kaapinkokoinen setä kävi ensin kertomassa meille, että hotellilla ei ole tietoa, kuka huoneessamme asuu (ei ihme, olimmehan näyttäneet kolmea henkilöllisyystodistusta jo puolisen tuntia sitten sisäänkirjautuessamme). Ilmoitettuaan henkilöllisyytemme respaan kahden kaapinkokoinen setä totesi, että safetyn lukon patteri ei toimi. Seuraavaksi meillä kyläili patterin vaihtaja. Myöhemmin emme päässeet enää huoneeseemme avainkortilla sisään. Sama kahden kaapinkokoinen Securityn setä tuli avaamaan ovet ja mainittuaan, että "I have been here before, right", setä syytteli, että olemme pitäneet avainta joko luottokortin tai kännykän lähellä ja magneettinauha on siksi tyhjentynyt. Vierailimme taas Front deskillä. Ongelma toistui vielä aamuyöstä, kun palasimme uudestaan huoneeseemme, ja Päivikki tiedusteli asiallisesti uudelta sedältä, pitäisikö avaimia säilyttää pikkuhousuissa ongelman välttämiseksi. Kun aamulla valitimme asiasta respassa, ilmeni, että vika ei olekaan meissä vaan lukon patterissa. Se vaihdettiin. Virta katosi vielä muun muassa Hespen kamerasta, jonka akku tyhjentyi ennätysajassa ja mystisissä olosuhteissa huoneessamme.

Näkymä yhteensuuntaan sähkövikaisen huoneemme ikkunasta.

Ensimmäisenä Vegasin päivänä hämmästelimme keskellä aavikkoa 40 asteen helteessä sijaitsevaa maailmaa pienoiskoossa. Vegasissa täyteläisestä äänimaisemasta huolehtivat kasinoiden pelikoneet, kaduilla pauhaava musiikki ja liikenne. Tunnelmaa luovat kaikkilla välkkyvät värivalot ja kaduilla tyttöjä kauppaavat siirtolaiset. Las Vegas haisee muuten tupakalta ja wunderbaumilta.

Strip eli Las Vegas Boulevard päivänvalossa.

 

 

Jengi edelleen kasassa. Brooklyn Bridge taustalla.

Reilun tunnin sisällä olimme käyneet antiikin Roomassa, Pariisissa, New Yorkissa ja Luxorissa. Matkan varrelle mahtui myös satulinna, aarresaari, Flamingo, maailman suurimman kasinon koti MGM Grand, muun muassa Word Poker Tourista tuttu Bellagio ja monta muuta ihmettä. Kaikki nämä toimivat muutaman kilometrin pituisen Stripin varrella hotelleina. Päivän aikana ehdimme huvitella New Yorkissa vuoristoradassa, ihailla Venetsian kanaaleja ja kauppoja Venetianissa ja syödä Flamingossa. Bellagion näyttävä suihkulähdeshow oli näyttävä ja erosi kaikesta muusta Vegasissa kokemastamme tyylikkyydellä ja rauhoittavuudella.

Tanssivat suihkulähteet Bellagiolla. Kuvasta puuttuu vaikuttavuutta lisännyt taustalla soinut klassinen musiikki.

Ensimmäisen yön hurjastelimme Vegasin yössä. What happens in Las Vegas, stays in Las Vegas.

Las Vegasissa on kaikkea. Limousine ja outo sambaheppu vasemmalla ja saarnasmies keskellä.

Sunnuntaina käristimme itseämme The Miragen trooppisella poolialueella neljänkymmenen asteen helteessä. Kestävyys vaihteli vartista puoleentoista tuntiin. Iltapäivällä kasvatimme pelimotivaatiota iltaa varten shoppaamalla viimeisetkin rahamme yhden sentin panoksia lukuun ottamatta. Lisäksi Tupu ja Hespe hakivat päivän adrenaliinitujaukset Stratosphere-hotellin Big Shot -raidista, jossa neljän geen voimat sinkosivat matkustajat lähes 50 metrin korkeuteen. Vaikka Linnanmäen Raketti onkin muutaman metrin korkeampi, lisäjännitystä loi se seikka, että ajelu alkoi 300 metrin korkeudesta Stratosphere-hotellin tornin katolta. Korkeuksista havaitsimme, että Las Vegas ei olekaan pelkkä Strip vaan kahden miljoonan asukkaan metropoli.

Stratospheren torni. Big Shot valkoisessa törpössä huipulla.

Gondoliajelu Venetsiassa.

Toisen yön aloitimme illastamalla Venetian-hotellin Tao-ravintolassa, joka lupasi spiritual dining experiencen. Tästä emme tiedä, mutta ruoka oli maistuvaa, puitteet olivat tyylikkäät (iso - siis oikeasti iso eli Vegas-iso - buddha-patsas ja vessassa paperia ojentava nainen mukaan lukien) ja brassitarjoilijapoika oli hauska. Seuraava matkamme taitaakin suuntautua Rion sambakarnevaaleille. Nyt vaan sambalonkat vetreiksi!

Taossa. Kuvan taiteellinen vaikutelma on brassitarjoilijan käsialaa.

Taosta henkistyneinä lähdimme valloittamaan kasinoja. Ehdimme yön aikana voittaa ja hävitä Venetianissa, Luxorissa, MGM Grandissa ja Bellagiossa. Kokemuksemme perusteella emme voi käsittää, mitä aikuiset ihmiset tekevät keskellä yötä kasinoissa. Peliriippuvuuden syntymekanismi on meille täysi mysteeri: pelikoneet ovat tylsiä, kasinoilla haisee, drinkit ovat pahoja ja kallita eikä sieltä oikeasti mitään voita. Pokeri on sitten asia erikseen, mutta meidän rahkeet eivät siihen riittäneet.

12 sentin voitonjuhlat. Tuliko ne bonarit muka jo?

Viikonlopun opetukset:
- Kun yövyt sarjamurhaajahotellissa, tarkista, onko edellisen yön rekkakuskilta jäänyt herätyskello päälle.
- Las Vegasissa ei saa mitä tilaa, paitsi jos tilaa pullollisen vettä.
- Kaduilla myytävä pullovesi on merkillisen halpaa. Tähän on kuitenkin yksinkertainen syy, sillä vesi ei ole ainoa myynnissä oleva kauppatavara.
- In Vegas you will be touched in a very special way.
- Those who say yes have more fun.
- Naughtiness is a virtue.